3 kuukautta!

Allô!

Toivottavasti kaikille kuulu hyvää, ja tsemppii teille Suomes oleville joil on koeviikko meneillään tai just loppunu en tiedä...3 kuukautta menny jo? On se kyl totta että ku nauttii nii aika menee ohi tosi nopeesti. 

Oltiin vähän aikaa sit Montréalissa kaks yötä äidin työn takii, ja ehin samalla nähdä Suvia joka asuu siellä ihan keskustan lähellä! Oli jees päästä vaihtelemaan kuulumisia ja kertoo tapahtumista. Käveltiin Mont Royalilla ja käytiin kahvilla (kaakaolla), oli niin hyvää, sellasta oikeesta suklaasta tehtyy. Käytiin kans siskon kanssa vähän shoppailemassa lauantaiaamuna, tuhoa tuli tehtyä mut ei liikaa, tarpeelliset tavarat tuli ostettua, kuten iso villapaita koska mun niska on täällä aina ihan jäässä. :D

Mont Royale ja Suvi <3

Tarpeellisesta puhuen oon kans todennu kuinka vähän tavaraa mä oikeesti tarviin jokapäiväsessä elämässä. Siis joo kyl on niit juttui joita ois kiva omistaa täälläkin joskus, mut pärjään kyllä vallan mainiosti ilman kaikkea sitä krääsää mitä mulla on Suomessa huone täynnä. Ehkä mä nyt uskallan tehä kunnon siivouksen mun huoneessa kun mä palaan takas...

Eilen mä olin Wanakessa AFS -orientaatiossa, ja näin Maijun taas ekaan kertaan kolmeen kuukauteen! Tapasin kans Quebecin alueen muita AFS -vaihtareita. Samana iltana me pidettiin Gilmore Girlsin uuden kauden kunniaks Gilmore Girls -ilta kavereiden kanssa. Katottiin kaikki neljä jaksoo peräkanaa Netflixissä, eli 6 tuntia ruutua 5 minuutin taukojen kanssa. Sapuskana oli kaikkee mitä ne söis eli pizzaa, kiinalaista, karkkii, sipsii, naksuja, raksuja kakkusia jne... Sen jälkeen ei kyllä tehny mieli syödä mitään makeeta eikä tehny kyllä tänään aamullakaan...onneks Mathilde oli tehny smoothieta kun tulin alakertaan, nam. :)

Binge watching eväät kunnossa ;)

Ylpee Suomi -edustus ja Maiju <3

AFS -orientaatio Wanakessa ja uusia kavereita <3

Viime viikol yhtenä päivänä just ennen päivällistä (oli jo jäätävä nälkä), mun host isä sano et pata ei ollu viel valmista et ootettaisko vielä tunti. Kello oli jo 19 nii sanoin vaa vähä vitsillä että, "haha hirvee nälkä, eiks voitais syödä aamupalaa päivälliseks", ja se vastas että no miksipäs ei hyvä idea. Olin hetken vähä ällikällä lyöty että täh oikeestikko, ei vaan vaikuttanu asialt jota me tehtäis täällä ku meil on normaalist viikon ruoat tiedossa jo ennen ku se alkaa (host iskä pitää kokkaamisesta, en valita). Hyvät kaverit suomessa kyl tietää kuinka paljon mä rakastan aamupalaruokaa ja kuinka mä voisin oikeesti syödä sitä joka aterialla, joten voitte kuvitella että olin ilonen haha. :D 

Loppuun vielä tällänen

Noniin ei mulla muuta! Ensi kertaan siis, toivottavasti siellä päin on kaikki hyvin! :)

-Iris

Pitkästä aikaa

Moikka!

Edellisestä kerrasta kulunu kuukaus oho...mulla on kyllä ollut aikaa jolloin oisin voinu kirjotella tänne mutta ei oo vaan tehnyt mieli. No eipä haittaa pikku paussi, ainakin mulla on paljon kerrottavaa! Yli kaks kuukautta menny jo? Syksy on tullut ja melkeen mennyt kans, puissa ei oo enää paljoo lehtiä jäljellä, mutta kun oli niin kyllä oli kaunista katsottavaa. Etelä-Suomessa on mun mielestä usein vaan tosi keltasta syksyllä kun niitä koivuja riittää, mut täällä näky kyllä jokasta punasen, oranssin ja keltasen sävyä. Aina vähän alakulosta kun tulee se vuodenaika kun ei oo yhtään lehtiä, kaikki on harmaata ja alkaa pimenemään, muttase tarkottaa että laskettelukausi lähestyy! Kyllä tässä ehtii kaikkee hauskaa tapahtuu ennen ku lumi tulee haha. Sit pitää kans ostaa uus takki koska käytin sitä takkia joka mulla on suomessa talvitakkina viime perjantain jenkkifutismatsissa ja se oli siihen käyttöön hyvä! ps. meijän joukkue voitti 36-30, vaikka oli kyllä aika lähellä että ois loppunu toisin päin.

Viimeset viikot on ollu ihan super hyviä, oon vaan ollu tosi hyväntuulinen eikä oo väsyttäny erityisemmin. Yritän olla stressaamatta koulust kosk arvosanat ei laske tänä vuonna (onneks!!), ranskan tunnit on iha mahottomii mut onneks opettaja on ymmärtäväinen ja antaa mulle ain eri tehtävii. Käytiin pari viikonloppua sit kävelemässä tunnin ajomatkan päässä olevalla vuorella, huipulta kun katso niin näytti niin hienolta, horisonttiin asti kaikki oli ihan eriväristä. <3.

Mont-Hamin huipulla 

Oon kyllä onnekkain ihminen ikinä kun pääsin tälläseen perheeseen <3

Ainiin siitä crosscountry regional kisasta joka oli 100 vuotta sitten, olin mun sarjan toka! Ei, meitä ei ollu kaks siinä sarjassa vaan noin 70. :D En rehellisesti sanoen olettanu niin hyvää sijaa koska en tiennyt mikä taso siel tulis olemaan. Mutta iloinen yllättys siis. Ja koska olin viiden parhaan joukossa pääsin mukaan Mauricien alueen joukkueeseen provencialeihin, jotka oli ei viime viikonloppuna mutta sitä edeltävänä. Ne kisat on tosiaan vähän eri tarina... sää oli aivan järkyttävä, oli kylmä, sato koko päivän, kaikki oli ihan märkää ja reitti oli pelkkää mutaa. :D Juostiin 5 km ja ekan kierroksen puolvälissä päätin että mun ainoo tavote on päästä maaliin. Tuntu siltä että ois juossu mäkisessä suossa jonka pohja oli jäinen. Ainakin sain uuden kokemuksen haha. Mun kengät ja legginsit oli ihan likomärät ja täynnä mutaa jo ennen lähtöä. Ehkä mun elämäni vaikeimmat 5 

km.

juoksee juoksee

Suostun juoksemaan saman reitin uudestaan jos on kuivaa ja 5 astetta lämpimämpää ;)

Tehtiin viikonloppuna kurpitsamuffinseja, oli menestys!

Eilen vietettiin koulussa Halloweenia, oli hassuu mennä kouluun ilman koulupukua. Pukeuduttiin kavereiden kanssa SWAT -teamiksi, ei oltu kyllä ainoita! Oon huomannu että nyt kun ei voi käyttää koulussa omia vaatteita, niin niitä tulee käytettyy oikeesti tosi harvoin, ehkä viikonloppuna illalla käytän jotain muuta kuin verkkareita ja hupparia. Mutta perjantaina suunnataan kohti Montréalia viikonlopuks niin päästään taas kiertelemään kaupunkia, viime kerta jäi aika lyhyeen. Lupaan et yritän oikeesti päivittää enemmän! Oon kans miettiny et ku en oo niin hyvä täs kirjottelemisessa (kuten ollaan huomattu) niin voisin laittaa vaan enemmän kuvii ja sit kertoo niiden perusteella, ens kertaan siis!

-Iris <3

Syksy tuli!

Hellouu :)

Hyvää lokakuun ekaa! Halloween kuukausi on virallisesti alkanut jee! Täällä tosiaan Halloween on isompi juttu kuin Suomessa, Kanadassahan mä nyt kuitenkin oon. Lehdet on kans alkanu muuttamaan väriä, täällä on viikon päästä tosi värikästä!

Tällä viikolla ei sinänsä oo tapahtunut mitään hirveen ihmeellistä, mut teki mieli kuitenkin kirjotella tänne jotakin. Mentiin viime lauantaina keräämään omenoita Le Verger Nicolet -nimiseseen omenatarhaan, sää oli super hyvä eikä tosiaankaan oltu ainoita siellä. En oo koskaan kuullu että Suomessa ois mitään tollasta ja oli kivaa kiipeillä tikkailla ja heitellä omenoita muovipusseihin. Nyt meil on sit omenoita vaikka muille jakaa ja mulla on omena joka päivä koulussa lounaalla. Täällä on samanlainen sanonta kuin enkuks: "Une pomme par jour eloigne le docteur pour toujours". Eli en varmaankaan nää lääkäriä vähään aikaan. 

Pilvin pimein omenapuita

Mä ja mun host-sisko Mathilde + kiitos host-veljelle kuvasta <3

Lääkäreistä puheen olleen, oon alottanu Grey's Anatomyn. Mathilde sano et se on tosi hyvä ja katoin sen kaa yhen jakson 9. kaudelta, sen jälkeen alotin ihan alusta ja oon kyllä vähän koukussa. Ällöttävä ja tosi kiinnostava samaan aikaan. Ei tosiaan ehkä ollut paras idea alottaa täällä, mut mun kaveri koulussa pitää kans siitä nii voidaan pitää Grey's Anatomy maratoneja jes. Mun kaveri laskelmoi mulle kesäloman puolessa välissä (ennen kun lähin), että jos kattoisin 14 tuntii tai jotain sellasta Greytä joka päivä, ehtisin kattoo kaikki kaudet läpi ennen lähtöä. Päätin et se ei kuitenkaan ollut paras idea, ehkä mulla menee vähän pitempään. 

Ei oikeesti, läksyt auttaa mua täällä tosin paljon ja ymmärrän niiden ansiost kaikkee muutakin paljon paremmin, vaikka ne osaa olla joskus aika mahottomia.

Ens tiistaina mulla on crosscountry regionalsit, en ole varma että minkä kokoiset kisat ne on enkä tiedä mikä taso on, mutta se nähdään sitten. En aseta mitään tavotteita, pääasia että nautin! Oon mukana sarjassa jossa juostaan 5 km, siellä on mun ikäisiä ja vuoden nuorempia. Sään pitäisi kans olla tosi hyvä joten toivottavasti on kiva päivä! Kävin tänään kans lenkillä just ennen auringonlaskua, oli kyllä kiva juosta takas kotia kohti kun horisontti oli ihan oranssina!

Kyllä kelpaa! Tääl on tosi usein ihana auringonlasku, ja mä rakastan auringonlaskuja joten oon tyytyväinen. :)

Aika menee täällä tosi nopeesti, ihan liian nopeesti, oon ollu täällä jo 6 viikkoa, apua?! Viime kouluviikko tuntu siltä et se olis ollu kolmen päivän pitunen, mutta ei, ihan viis päivää se kyllä oli. Kerron ens viikolla sit että miten meni tiistaina... :D Mutta kaikki hyvin täällä päin, toivottavasti samaa siellä! 

- Iris :)

Kuulumisia pallon toiselta puolelta

Moikka! 

Alkuun pahoittelut siitä, että edellisestä tekstistä on kolme viikkoa ja reilut... ne on menny täällä päin ohi hujauksessa. Oon aika usein aatellut että voisin kirjoitella tänne kuulumisia mutta aina on unohtunut tai väsyttänyt liikaa. Arkielämä on pyörähtänyt käyntiin, crosscountry treenit on alkanu myös, ei oo iso joukkue (8 oppilasta), mutta silti kiva treenata. Oon myös alkanut ymmärtämään vähän enemmän oppitunneilla, tällä tarkoitan sitä, että mun ei enää tarvitse lähettää kavereille tekstaria jossa kysyn että oliko ne matikan tehtävät läksyjä vai tehäänkö ne seuraavana päivänä tunnilla. Suurin osa mun luokkalaisista on onneks tosi auttavaisia ja tunneilla saa usein työskennellä ryhmässä. Pari viikkoa sitten perjantaina oli myös kauden eka jenkkifutis -matsi, mun elämän eka! Oli kivaa vaikken ymmärrä miten peli etenee, mutta se kyllä muuttuu jossain vaiheessa. Tänään oli journée pédagogique, eli päivä jolloin ei ole koulua, mutta mullapas oli. Syy siihen on se, että meillä oli tutustumispäivä ala-asteen 5 - ja 6 -luokan oppilaille. Mun kaveri pyys mut mukaan auttamaan, enkä nähnyt siitä olla menemättä. Oltiin siis yhden ryhmän kanssa ja kierreltiin eri pisteillä: urheilua, kieliä, tieteitä, ei tosiaan mitään rakettitiedettä. Oli kiva toimia täälläkin päin maailmaa "tutorina" yhden päivän.

Sanoin kertovani Céline Dionin konsertista, joten sen teen. :) Oli tosi kiva ilta vaikka taivaalta ripotteli vähän väliä (konsertti oli ulkona). Fiilis oli tosi hyvä ja vaikken tuntenut kaikkia lauluja niin nautin! Ja tottakai Céline lauloi My Heart Will Go On:in, sillon tuli otettua niitä videoita jossa laulaa ite taustalla ja kuullostaa ihan karseelta, mutta hei minkäs sille mahtaa kun nauttii hetkestä...

Cèline

Viime viikonloppuna käytiin Montréalissa ja mulla oli myös ensimmäinen tapaaminen muitten mun alueella olevien AFS:laisten kanssa. Tapaaminen ei ollut Montréalissa, joten lauantaiaamuna mä ja host -siskoni ajettiin takaisin kotikaupunkiin, ja illalla takaisin Montréaliin. Muut vaihtarit olivat kivoja, meitä on Suomesta, Italiasta, Espanjasta, Brasiliasta, Intiasta, Thaimaasta, Meksikosta, Costa Ricasta, Sveitsistä ja Itävallasta. Meen myös tulevana lauantaina aamupalalle mun yhteyshenkilön kanssa, päästään vaihtelemaan vähän kuulumisia. 

AFS Trois-Rivières <3

Mutta nyt lisää Montréalista. Oli ihanaa käydä siellä vihdoin vaikka ei ehditty nähdä paljoa, vähän shoppailtiin ja käveltiin kaduilla muttei sen enempää, eli siis tosi pikainen käynti. Sunnuntaiaamuna ennen lähtöä käytiin kaupungin keskellä olevalla pienellä Mont Royale nimisellä vuorella. Siellä on paljon ulkoilureittejä ja hienot maisemat tietysti! Seuraavalla kerralla kun mennään Montréaliin haluan mennä juoksemaan siellä jos päivä sallii. :) Puiston on suunnitellut sama henkilö (Frederic Law Olmsted) kuin New Yorkin Central Parkin, joten ei ihme että oli samaa näköä. En oo hirveen hyvä selittelemään asioita joten alla on kuvia (kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa heh). 

Muistuttaa mua vähän eräästä kaupungista, arvaatteko mikä? 

Lisää Montréalia 

En nyt keksi mitä muuta kirjoittelisin tähän, aloitan varmaan heti tän jälkeen uuden tekstin jossa kirjoitan lisää, tää on nyt jo valmiiks ihan sekamelska kun kesti niin pitkään saada valmiiksi...

-Iris

Ensimmäinen viikko takana ja Québec City!

Hellouu!

Ensimmäinen viikko täällä on nyt ohi, monta vielä edessä (onneksi). Tällä viikolla ollaan hoideltu perusasioita kuten koulukirjojen hankkimista ja puhelinliittymien ostamista. Koululla ollaan käyty pariin otteeseen vaihtelemassa kirjoja, sillä pääsin viidennelle eli senior luokalla neljännen sijaan. Aluksi emme olleet varmoja pääsisinkö viidennelle luokalle sillä se oli täynnä, mutta paikka vapautui ja siellä mä nyt oon. Jee! :) Host-äitini ja siskoni olivat myös uutisesta todella iloisia sillä pääsemme metsästämään mekkoa keväällä. :D Kouluun vaaditaan myös jäätävä määrä erilaisia tavaroita ja härpäkkeitä joten kävimme ostamassa osan niistä tänään. Onneksi saan osan host -sisarusteni ja heidän tuttujensa vanhoista koulutarvikkeistä kuten kirjoista, muuten olisi kyllä aikamoinen määrä tavaroita ostettavana. 

Kaikkea sitä tarvitaan

Viikon aikana olen tavannut monia host-sisarusteni ystäviä ja muita perhetuttuja. Perheen ja perhetuttujen kanssa vietetään täällä paljon aikaa, se ei minua haittaa sillä perhetuttujen lapset ovat minun ikäisiäni ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen. Saan kyllä kuunnella aika tarkkaan jos haluan ymmärtää edes 20% siitä mitä he puhuvat jos puhuvat ns. yleiskieltä quebecin aksentilla. Ruokapöydässä istuessani muitten nuorten kanssa saatan ymmärtää sanan sieltä ja toisen täältä ja yrittää rakentaa niistä mielikuvaa puheenaiheesta. Host -siskoni paras kaveri nauroi sitä miten sisarusteni serkun piti keskittyä todella paljon ettei käyttäisi slangia puhuessaan minulle. :D Täällä huomaan myös miten jatkuva keskittyminen kielen ja puheen ymmärtämiseen väsyttää, olen usein illalla rättiväsynyt (en saanut tätä tekstiä kirjoitettua loppuun illalla sillä meinasin nukahtaa jo ennen päivällistä...). On myös päiviä joina vain sönkötän eikä yhtäkään kunnollista lausetta ranskaa tule suusta ulos, mutta pitää vaan jaksaa yrittää, kyllä tämä alkaa sujua kohtapuoliin. 

Québec City

Lauantaina ajoimme Québec Cityyn, matkaa sinne oli noin puolitoista tuntia autolla joka ei ole täällä kovinkaan pitkä matka. Oli vaikea ymmärtää välimatkoja täällä ennen kuin tulin, ne todella ovat paljon suurempia kuin Suomessa, onhan tämä valtavan kokoinen maa loppujen lopuksi. Lähdimme aamulla puoli kymmenen maissa ja vietimme koko päivän vanhassa kaupungissa, ihana ihana kaupunki! Sää oli upea, ei liian kuuma ja vähän tuulta, oli mukavaa kävellä pikkukatuja pitkin ja katsella nähtävyyksiä. Château Frontenac eli vanhassa kaupunginosassa oleva 1880 luvulla avattu hotelli oli myös todella näyttävä, rakennus tunnetaan vähän niinkuin Québec Cityn ikonina. 
Hotellin vierestä oli ihanat näkymät kaupungin toiselle puolelle ja kaupungin läpi virtaavalle Saint Lawrence Riverille. Myös vuoret joilla on talvisin laskettelukeskuksia näkyivät horisontissa.

Château Frontenac

Näkymä heti vanhan kaupungin porttien jälkeen

Näkymät hotellin edestä, vuoret vasemmalla

Söin launataina lounaaksi poutinea eli perinteistä québeciläistä "roskaruokaa". Ranskalaisia,  quebeiläistä juustoa ja ruskeaa kastiketta. Oli kiva maistaa sitä, mutta olo aterian jälkeen ei ollut se raikkain. :D Kuten host -isäni sanoi, poutinea on kiva syödä kerran vuodessa

Lauantai-iltana me nuoret menimme syömään keskenään vanhempien ollessa Céline Dionin konsertissa. Kävimme perinteisessä quebeciläisessä ravintolassa. Seura ja ruoka oli mainiota, vaikken paljoa ymmärtänyt. :) Huomisiltana on puolestaan minun, host -siskoni ja serkun vuoro mennä Célinen konserttiin täällä kotikaupungissa jeee! Uusinta albumia on kuunneltu ahkerasti jottemme olisi aivan hukassa. Koulu alkaa keskiviikkona joten kirjoittelen varmaan silloin lisää ja kerron ekan päivän fiiliksistä ja tottakai konsertista! 

- Iris :)

Ensimmäisen päivän fiiliksiä ja perustietoa

Moikka!

Kanadassa ollaan! Saavuimme eilen illalla Montrealin kentälle, josta lähdimme suoraan isäntäperheidemme kanssa uusia koteja kohti. Suomesta meitä lähti matkaan viisi tyttöä,  joten matka taittui  melko nopeasti hyvässä seurassa. Alunperin lentoreittimme oli Helsinki - Pariisi - Montreal, mutta Pariisin lento peruttiin lähtöaamuna klo 5 joten lentoreittimme muuttui Helsinki - Zurich - Montreal. Olemme päässeet siis jännityksen ja stressin makuun heti vuoden alussa! :D Matka ja vaihto sujuivat kuitenkin hyvin ja kaikkien matkalaukut saapuivat kentälle. 

Sitten perusasioihin sillä tämä blogi lähti käyntiin aika tyhjästä! Olen siis vuoden vaihto-oppilaana Trois-Rivières nimisessä kaungissa Quebecin provinsissa Kanadassa. Host -perheessäni on viisi perheenjäsentä: 17 -vuotias poika, 22 -vuotias poika joka opiskelee Quebec cityssä, 18 -vuotias tyttö,  sekä vanhemmat. On mukavaa että on samanikäistä seuraa kotona, perhe vaikuttaa muutenkin oikein mukavalta. Talo on myös kiva ja ikkunoista näkyy suoraan vieressä olevalle joelle, tosi kivat maisemat. :)

Koulu alkaa täällä elo- syyskuun vaihteessa, joten minulla on vielä puolitoista viikkoa lomaa. Koulu jota käyn on 800 oppilaan Séminaire St-Joseph de Trois-Rivières. Nuorin host -veljeni on samassa koulussa kanssani, luokasta ei olla vielä varmoja. SSTR:ssä käytetään koulupukua johon kuuluu hame, paita ja kengät. Koulussa sai valita mille linjalle haluaa, valitsin urheilulinjan sillä se oli ainoa vaihtoehto jäljellä tiedelinjan lisäksi, joka mielestäni saattaisi olla liian rankka minulle ranskaksi. Pidän muutenkin urheilusta joten valinta ei haittaa ollenkaan!

Yllä on kolun logo, alaosassa näkyvä Religion et Patrie eli uskonto ja isänmaallisuus eivät kuulemma enää ole oleellisiä asioita tässä koulussa, logoa ei vain koskaan muutettu. Koulu on loppujen lopuksi yli 150 vuotta vanha. :)

Nyt alkaa ensimmäinen päivä olla suunnilleen pulkassa, käytiin yhdessä ruokakaupassa ja aamulla kävelyllä host -siskoni kanssa. Tänään oli lämmin mutta todella tuulista, iltapäivällä alkoi myös sataa ja siitä lähtien on vettä tullut kuin saavista! Kohta syödään päivällistä, sen jälkeen tulee uni varmaan hyvin, olen vielä matkasta melko väsynyt. Kirjoittelen luultavasti lisää pian mutta tämä riittää tälle illalle. :)

- Iris